LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle) LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle)

Tasangot ihmisen sisällä – Gerald Murnane

Anne Muuronen

 

Kiitos Lurralle uudesta aluevaltauksesta ja australialaisen kirjallisuuden tarjoamisesta suomalaisille lukijoille. Sami Pulliaisen suomennos on hienoa työtä ja soljuvaa tekstiä.

Gerald Murnanen Tasangot käteeni saadessani havahduin siihen, miten ihmeen vähän meillä Suomessa, itse asiassa koko Euroopassa, ja toden totta koko siinä länsimaisessa kirjallisessa kulttuurissa, jossa elämme, on tarjolla australialaista, afrikkalaista tai vaikkapa intialaista kirjallisuutta.

On klisee sanoa tähän nyt, että kuplassa ollaan.  Ajattelin, että nytpä pääsen puhkomaan tätä kuplaa ja tutustumaan australialaiseen elämään, maailmaan, tarinoihin. Niinpä niin, ajattelin peräti, että minulla olisi näin ulkopuolisena resurssit päästä käsiksi jonkin vieraan kulttuurin sisäpuoliseen.

Tämä, varsinaiseksi veijariksi minulle osoittautuva Murnane kehii jo romaaninsa alkumetreillä tekstiä hänelle itselleenkin(!) tuntemattomista Australian sisäosista ja tutuista reuna-alueista, ulkoisesta ja sisäisestä ja vie lukijaa oitis kohti vierasta ja toiseutta. Antaako hän heti alussa viitteitä yllä mainitsemastani kuplasta ja siitä, että tässä nyt ei mitään kuplia hänen tekstinsä avulla puhkaista ja siinä mielessä tajuntaa niiden ulkopuolelle laajenneta?

Jatkoin lukemista; teksti on helppoa, tarina etenee, nauroin ääneen. Jossain vaiheessa huomasin olevani hämilläni, en ymmärtänyt, mihin teksti yritti viedä minua, enää en nauranut. Tulkintani heitti minut miettimään, että Murnane tekee lukijalle temppua, jossa lukijan katse kääntyykin sisäänpäin, lukijaan itseensä ja hänen kykyynsä (luetaan kyvyttömyyteensä) ymmärtää itsensä ulkopuolista ja totutun ulkopuolella olevaa ns. ”todellisuutta” ja toiseutta. Tajunta laajeneekin sisäänpäin, vai kuinka?

Mietin, että heittiköhän Murnane minut nyt pohtimaan peräti solipsismia. Näyttiköhän Murnane minulle minun kuplani, mutta myös oman kuplansa rajat? Niinpä.

Päädyin Murnanea lukiessani V.A. Koskenniemen sanoin tulkintaan ”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin”.

Gerald Murnane tarjosi minulle lukemisen hedelmän, jonka miettimistä jatkan. Kuulisin mielelläni muiden Murnanen lukijoiden lukemisen antimista, hedelmistä, pähkinöistä.