LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle) LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle)

HERKULLISTA PIANOMIEKKAILUA

Kristiina Hako

 

Luin Étienne Barilierin Kiinalainen Piano -teoksen (suomentanut Kaila Holma, Lurra Editions, 2020) tuoreeltaan yhdeltä istumalta.

Se oli oikein virkistävä kokemus! Aivan uskomattoman herkullista sanailua herrojen kriitikoiden ja musikologien taholta. Hörähtelin tämän tästä tuolle verbaaliselle leikittelylle. Sanoisinko, että tämä olisi musiikkiteoksena nimeltään scherzo.

Teoksessa on tavallaan ABA-rakenne, kuten scherzossa. Ensiksi A: haltioitunut konserttikokemus, vastateesit, sanailua. B: mennään henkilökohtaiselle tasolle, heitellään lokaa katkerasti. Lopussa taas A, mutta eri 'soittimella'.

Sinänsä olen etääntynyt muusikoiden ihailusta. Minusta muusikko on säveltäjän luoman musiikin välikappale, siis ehdottomasti alisteinen musiikille. Muistan kyllä sen, että olen mennyt konsertteihin jonkin solistin tai kapellimestarin takia, mutta nykyisin se on minulle todellakin aivan samantekevää, kuka soittaa tai kuka johtaa orkesteria. Tähtikultissa on minusta jotain etäännyttävää, samoin ihmelapsi-ilmiössä. Jos solisti tulee lavalle esitellen itseänsä, huomiota herättävissä korkokengissä, kimaltavassa iltapuvussa tai minihameessa, uurretussa kaula-aukossa, yli- tai alipukeutuneena, voi kuuntelijan ja musiikin väliin tulla häiriötä.

Kirjassa kiinalaispianisti muistuttaa mielestäni Yuja Wangia, jonka soittoa NÄIN Helsingissä. Konsertti olisi pitänyt kuunnella silmät kiinni, jolloin ehkä olisi voinut KUULLA musiikkia. Hän on todellakin taitava pianisti, siitä ei ole epäilystä, mutta jotenkin hän jätti minut kylmäksi. Ja oikeasti, pelkäsin todella, kuinka hän pärjää pedalien kanssa 12-senttisien korkojen kanssa ja milloin hänen alushousunsa alkavat vilkkua soittoliikkeiden siirtäessä minihameen helmaa ylemmäksi. Ihan turhaa koketeerausta, joka vei yleisön huomiota musiikista. Toki, lähes yhtä häiritsevää on liiallisten soittoliikkeiden tekeminen, vaikka muuten pukeutuminen ja muu suhde musiikkiin olisikin kunnossa. Siis silmät kiinni, jos haluaa kuulla musiikkia!

Minua vähän ihmetytti teoksen nimi, Kiinalainen piano, kun käsitellään pianistia ja pianismia. Se on tietenkin kirjailijan valitsema nimi, mutta se ei auennut minulle kuitenkaan ensilukemalta.