LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle) LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle)

Ennen kuin kaikki muuttuu

Riikka De Wit

 

Ensimmäisen kerran luin Taina Latvalan ihastuttavan kirjan Ennen kuin kaikki muuttuu (Otava, 2015) näytelmän muotoon kirjoitettuna romaanina, jossa henkilöhahmojen taustat ja tarinat punoutuvat yhteen ja hahmojen väliset hetket astuvat lukijan eteen lyhyinä väläyksinä.

Tarina avautui mielessäni hiljalleen sitä mukaa, kun ne pienet hetket, jotka liittävät kirjan nuoret aikuiset toisiinsa, veivät tarinaa eteenpäin.

Vasta myöhemmin tajusin, että kirja ei ollutkaan romaani, vaan novellikokoelma, ja luettuani kirjan sen jälkeen uudestaan, sen tarinat ja henkilöt näyttäytyvätkin itselleni eri valossa ja paljon toisistaan irrallisempina, kun minun ei lukijana tarvinnut pohtia Johnnyn, Camillan, Matiaksen, Bean, Johannan, Lauran ja monien muiden ja heidän tarinoidensa yhtymäkohtia.

Ensimmäiseltä lukukerraltani parhaiten jäivät mieleeni tarina vihaisesti tuijottavasta Lilian- kilpikonnasta ja tämän äidistä; ihanaan elokuiseen Edinburghiin sijoittuva tarina, jossa päähenkilö viettää viikon residenssissä kirjoittamassa romaaniaan ja tapaa italialaisen katumuusikon; ja tarina tuoreista vanhemmista, jotka viettävät huumaavan päivän tuttavapariskuntansa kanssa helteisessä Helsingissä muistamatta vauvansa olemassaoloa.

Kirjan viimeinen kertomus keskeneräisestä mökistä sekä isän ja tyttären suhteesta palauttaa lukijan kirjan alun kuvaukseen viimeisestä kesästä.

Eniten minua viehättivät kirjassa ne pienet ja tärkeät hetket, elämän pienet ja suuremmatkin käännekohdat (joko surulliset ja vaikeat, tai valoisat, hauraat ja toiveikkaat), joiden ympärille jokainen tarina rakentui.

Latvalan tyyli on kevyttä, mutta tarkkaa, ja nautin siitä, että tekstissä on paljon pieniä hienovaraisia huomioita arkisista asioista, tilanteista, ja yksityiskohdista, jotka yleensä on helppo sivuuttaa. Hänellä on taito kuvata tunnelmia ja tunnetiloja hienosti parilla sanalla.

Kun tarinassa ’Auringon Lapsi’ lukijalle alkaa selvitä, että upean kesäpäivän päätteeksi jotain peruuttamatonta on voinut sattua, Latvala kuvaa pariskunnan kotiinpaluuta näin:  ”Kotona tuoksui uni ja tahmeat tapetit. Keittokomerossa odottivat likaiset astiat, marmeladin tahrat lautasella, kaksi hiljaista mukia pöydän reunalla.”

Toisessa tarinassa parikymppisen naisen epävarmuus ja kokemattomuus tiivistyvät kuvaukseen: ”Hän otti jääkaapista pullon punaviiniä ja kaatoi minulle lasillisen. Kun kysyin mistä viini oli peräisin, hän vastasi viattomin silmin ”Alkosta.”

Kirjan rakenne noudattelee kolmiosaisen näytelmän rakennetta.

Ainoa tarina, joka poikkesi muista novelleista selvästi tyylillisesti, on Väliaika-osion ’Kissan yksityisyys’, jonka kafkamaisessa kuvauksessa journalisti muuttuu kissaksi.

Kokoelman muiden kertomusten ollessa todenmukaisempia, tämä tyylinmuutos ja novellin loppu yllättivät ainakin minut ja se tuntui jotenkin irralliselta kirjan muiden novellien henkilöiden ja tapahtumapaikkojen muodostaessa yhteneväisemmän kuvauksen aikuiseksi kasvamisesta.

Kokonaisuutena ’Ennen kuin kaikki muuttuu’ on mielestäni tasapainoinen teos.

Nautin sen tarinoiden oivaltavista yhtymäkohdista ja siitä, että henkilöhahmoista on kirjoitettu todentuntuisia, vaikka he viivähtävätkin lukijan luona vain pienen hetken.

Tämän kirjan luen jatkossakin mielelläni useampaankin kertaan.