LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle) LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle)

VIISAAN YKSINÄISYYS – GÖSTA ÅGREN, osa 1

Rax Rinnekangas

 

Kirjoitin kerran vihkooni lauseen: ”Hän oli kokenut niin väkivaltaisen edellisen elämän, että tässä elämässä hän päätti levätä yksinäisyydessään.”

Lause tuli mieleeni, kun tieto filosofi, runoilija Gösta Ågrenin kuolemasta tuli viime kesänä.

Lapsena kiusattu, armeijaa vihannut, teologi koulutukseltaan, ihmisyyttä ja jumaluutta teoksissaan pohtinut Ågren oli ajattelijana niin viisas, että hänen täytyi olla yksin jopa kirjallisessa yksinäisyydessään.

Ågrenin viisaus ei ollut normaalia, vaan metafyysistä – havahtumista ja tiedostumista kaikesta, mitä on ja ei ole. Hän näki maailman suurena paradoksina.

Kun tapasin Gösta Ågrenin 1996 hänen kotonaan, hän sanoi, että Finlandia-palkinto (Tääl (Jär), suomentanut Caj Westerberg, Wsoy, 1988) oli hirvittävä erehdys; kauhea humala ja kahden vuoden kohmelo, hänelle.

Palkintoa ennen hänellä oli ollut 25 lukijaa – palkinto toi ”25 000 ostajaa” – kun häly ja melu lakkasivat, hänellä oli jälleen 25 lukijaa.

Jotta pääsen Ågrenin ajatteluun kiinni – ytimeen en pääse, koska viisauteni ei ole samalla tasolla – edes jossakin määrin, on aloitettava lapsuudesta.

Mutta ei lapsuudesta, jonka Ågren on kokenut, vaan lapsuudesta, jonka hän on havahtuen ja havahtaen tiennyt ja tiedostanut.

Tääl-kokoelmassaan Ågren kuvaa syntymää: ”Syntyminen on tuomio. Enää ei elämäänsä voi pitää omanaan.”

Ja lapsuutta: ”Lapsuus ei ole osa elämää; se on syvyys kaiken alla, mikä sitten tapahtuu. Elämäntyö, josta ei tule mitään, on aina ollut valmiina; puolen tunnin leikki.”

Päinvastoin kuin lapset uskovat, Gösta Ågren ei kokenut vanhoja miehiä ilkeinä, koska: ”Me emme tienneet, että he puolustivat kuolemaansa meissä olevaa elämää vastaan.”

Ja: ”Me ryntäsimme ulos. Me leikimme jo seuraavaa sotaa.”

Ja: ”Yhdeksänvuotiaana juoksen ikuisesti kotiin päin metsän halki.”

Nuoren Ågrenin sielu ja sydän ovat niin täynnä tapahtumattoman tapahtumista, että hänen jokaisen sekuntinsa on täytynyt olla lapsuudessa yksinäisiä kuin hyönteisellä, joka väistelee kahta kämmentä, jotka yrittävät listiä sen.

 

Näillä alkusanoilla tervehdin Lukemisen Hedelmät -palstaa. Palaamisiin.