LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions  –  PL - Box 197  –  00531 Helsinki

LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle) LURRA Editions -logo (klikkaa takaisin etusivulle)

VIISAAN YKSINÄISYYS – GÖSTA ÅGREN, osa 2

Rax Rinnekangas

 

Kun koronaepidemia julistettiin maaliskuussa maailmanlaajuiseksi, tapahtui henkilökohtaisesti yksi odottamaton asia: aloin lukea runoja ääneen. Ja Gösta Ågren palasi käsiini kirjahyllystä.

Vaikka koko maailma tuntui puhkeavan aivan uutena eloon – pienuutta ja nöyryyttä, hämmennystä ja pelkoa kokien – käynnistyneestä globaalista tilanteesta johtuen, Ågrenin tulkinta elämästä tuntui ääneen lausuttuna, kaikessa absurdiudessaan, täsmälleen oikealta:

”Eläminen on sitä, että ei kaiken aikaa elä.”

Pandemian myötä eläinlaji nimeltä ihminen otti yhtäkkiä lomaa vakiintuneesta elämästään eli lakkasi pää kolmantena jalkana kuluttamasta ja jähmettyi kansallisiin poteroihinsa ja kutistui mantroiksi luomiaan ennusteitaan pienemmäksi – kaiken muun paitsi taloutensa suhteen.

Rahavirta oli taattava ja virran oli jatkuttava laajana kuin vuoksi, jotta alituista kasvua edellyttävät olosuhteet eivät murtuisi.

Tämä mahdollistui, kun pyhä, varjeltu raha ponnahti miljardeina esiin kätköistään eikä käytöllä ollut mitään rajaa.

Elintärkeiden kohteiden – ihmisten toimeentulon ja elinolosuhteiden säilyttämisen – ohella rahaa meni kuin vahingossa kohteisiin, joita siihen saakka oli liian kalliina ja hyödyttöminä ylenkatsottu hartiavoimin, kuten Suomen uuteen arkkitehtuuri- ja designmuseoon.

Kauan kaivatun museon elämän alku siunattiin alkaneeksi hetkellä, jolloin sen sorttisen elämän mahdollisuuden uskottiin jo lopullisesti päättyneen.

 

Vaikka runous koetaan elitistisenä tänä yhteiskuntien perusrakenteita järisyttävänä aikana, jona esimerkiksi kiekon lyömistä kaukalon päätyyn tai hyppäämistä mäestä ei koeta elitistisenä, juuri runouden avulla yksin jääneen ja jätetyn ihmisen tajunta voi nousta kaiken maallisen yläpuolelle.

Tällä hetkellä Ågrenin käsitys itse runouden identiteetistä osuu koko olemisemme ytimen arvoitukseen:

”On runoja, jotka ovat niin suuria ja syviä, ettei kukaan osaa niitä kirjoittaa.”

”Todistus niiden olemassaolosta on se, että niitä ei ole kirjoitettu.”

Ja: ”Sanat kattavat runosta vain osan.”

Jos ihmislaji osaisi lukea koronaepidemian – kolmannen maailmansodan – viestiä samalla tasolla kuin Ågren tulkitsee runoutta, kaikelle tapahtuvalle olisi löydettävissä aivan uusia perusteita?

Toki ne perusteet sijaitsevat teoreettiseksi luonnehdittavalla toisella tasolla kuin esimerkiksi analyysit pandemian ja pörssikurssien ja korporaatioiden ydinrakenteen järkkymisestä.

Mutta eikö mielenterveys oli aivan yhtä tärkeä asia kuin on ihmisiä työllistävien tahojen terveys?

Ehkä epidemia haluaa pysäyttää meidät kuin runo, jota kukaan ei osaa kirjoittaa?

Ja senkin tähden tuleva rokote haluaa hoitaa taudista ainoastaan osan?

Ehkä käynnissä oleva aseeton maailmansota on aseeton juuri siksi, jotta me opimme puolustamaan tulevaisuuttamme palvotun rahan eli pelätyn velan takaisinmaksusta synnytetyn kauhun eli kymmenkertaiseen kuluttamiseen paluun sijasta tietoisen humaanein keinoin?

Antti Herlin, joka puolisonsa Tiinan kanssa hallitsemansa säätiön kautta tukee huomattavilla summilla muun muassa Itämeren puhdistamista, on ilmaissut saman suurin piirtein sanoilla:

”Mitä me teemme velattomalla hyvinvoinnilla, jos me emme voi enää elää tällä pallolla?”

 

Viisaalla ja yksinäisellä Ågrenilla on tulkintansa myös jokapäiväisen olemassaolon onnettoman onnelliseksi tekevästä arkikirouksesta eli ahneudesta, kuten esimerkiksi kuudennen auton tarpeellisuudesta tallissa ja sadannesta kätketystä miljoonasta Cayman-saarilla:

”Hänellä, joka ei pysty antamaan pois omaisuuttaan, ei ole mitään pois annettavaa.”

”Hän on köyhä.”

”Hänellä, joka pystyy antamaan pois omaisuutensa, ei ole mitään omistamisen arvoista.”

”Hän ei ollut koskaan rikas.”

Ja vielä: ”Hyvyys astui tupaan ja vei köyhältä köyhyyden.”

”Enää hän ei omistanut mitään.”

 

Täydellisen tasa-arvon utopian syvä tuuli käy heinäkuussa 2020 pois nukkuneen filosofisen ajattelijan tuotannon sivuilta.

Suositus: Lue Ågrenia vuorokauden pimeinä hetkinä, kun olet varma, että kukaan ei ajattele sinua eikä välitä sinusta – ei nyt eikä koskaan.

Ågrenin tarkkuudeltaan tarkempi kuin tarkka näkökulma ihmisenä olemiseen kasvavan apatian näytelmässä auttaa näkemään kaiken toisin.

Kuten esimerkiksi sen, että umpikujalla voi aivan huoleti kääntyä ympäri ja lähteä uuteen suuntaan, koska umpikuja on pelkkä kääntymiseen kannustava liikennemerkki.

Miksi ohitetut vainajat jättävät jälkeensä suurimmat totuudet?

 

Lainaukset kokoelmista Tääl ja Rakentaja (suomentanut Caj Westerberg, 1989 ja 1997)