Gerald Murnane (s. 1939) on Goroken kaupungissa, Länsi-Victoriassa, Australiassa, asuva ja työskentelevä kirjailija. Häntä pidetään kotimaansa elävistä kirjailijoista merkittävimpänä. Hänen tuotantonsa koostuu romaaneista ja ker­­­to­muksista, runoudesta ja esseistiikasta. Hänen omalaatuisen ajattelunsa ja kielensä ihai­­lijoihin lukeutuvat mm. J.M. Coetzee ja Shirley Hazzard. Nigerian-amerikkalainen Teju Cole on luonnehtinut Murnanea “neroksi ja Beckettin perilliseksi”. Lukuisia palkintoja – Patrick White Award, the Melbourne Prize for Literature – saanut Murnane, joka on menettänyt liki täysin haju- ja maku­aistinsa eikä ole koskaan käyttänyt aurinkolaseja, saati ollut lentokoneessa, eikä ole matkustanut kotimaansa ulkopuolelle, luonnehtii itseään ’raportteja kirjaavaksi teknikoksi’. Todellisempi määritelmä hänen virtuositeetilleen on kielen ja tunnelman metafyysikko, jonka lakonisessa, ääritarkassa tavassa kuvata etäältä ja läheltä unenomaisia arjen prosesseja on läsnä useita kerrostumia; tapahtunut, tapahtuva ja ehkä tapahtuva. Ilmaisua voidaan pitää myös elokuvallisena; tärkeämpää kuin se, mistä teokset kertovat, on se, mitä lukija näkee ja kokee lukiessaan niitä (New York Times). Murnanen kansainvälinen läpimurto Tasangot (The Plains, 1982, suomentanut Sami Pulliainen, LURRA Editions, 2020) on kuvaus nuoresta elokuvan­tekijästä, joka matkustaa tasankoalueelle ”toisessa Australiassa” kerätäkseen materiaalia elokuvaansa, joka käsittelisi tasankojen valoa ja henkeä, muistia ja muistamattomuutta. Teos on matka Jumalan ja jumalattomuuden takana elävien sukujen historiaan ja kysymykseen, millainen maailma, erilainen tasanko, sijaitsee niiden takana. Rajaseutuja on suggestiivinen kuvaus elämästä, jota rajaseudulle elonsa viimeisiksi vuosiksi muuttanut mies alkaa muistella; elämästä, jota hän vietti innokkaana lukijana, ailahtelevana rakastajana ja näkemiensä mieli­kuvien fanaattisena opiskelijana ja uskon, ei uskon­­non, pohtijana, ja jota hän alkaa nyt eritellä. Mitkä paikat, mitkä ihmiset, mitkä kirjat, mitkä todelliset ja epätodelliset hahmot, lauseiden käänteet ja jakeet ovat säilyneet muistin hämärässä? Oliko yksi niistä nainen, jolla oli haikea ilme? Entä isovanhempien talo nurmikolla? Entä värit läpikuultavissa lasiruuduissa, marmorikuulissa ja kulta­kalassa? Mies analysoi aarteitaan tietämättä mihin kaikki johtaa ja mitä salaisuuksia paljastuu. Murnane on luonut hyytävän erilaisen sisäisen ja ulkoisen todellisuuden kielellä, jolle tämän hetken englannin­kielinen kirjallisuus ei tunne vertaista.

 

Takaisin Kirjailijat-sivulle

 

​